Mitä tapa, jolla käytät valtaa, kertoo sinusta johtajana?
Maailma ympärillämme tuntuu yhä nopeammin pyörivältä karusellilta. Muutoksia tapahtuu enemmän kuin ehdimme prosessoida, epävarmuus on uusi normaali ja varmat vastaukset käyvät yhä harvinaisemmiksi. Tämä näkyy myös organisaatioissa ja erityisesti siinä, miten valtaa käytetään.
Mielenkiintoista on huomata, että mitä epävarmemmaksi toimintaympäristö käy, sitä useammin näemme johtajia, jotka tiukentavat otettaan. Keskitetään päätökset, kontrolloidaan tarkemmin, luotetaan vain itseensä. Voi olla houkuttelevaa ajatella, että vahva, suoraselkäinen johtaja, joka pitää kaikki langat käsissään, tuo järjestystä kaaokseen.
Mutta mitä valta todella kertoo? Ja ennen kaikkea, mitä tapahtuu organisaatiossa, kun valtaa käytetään näin?
Usein taustalla on ymmärrettäviä inhimillisiä ilmiöitä. Pelko kontrollin menettämisestä. Usko siihen, että oma tapa on paras. Skeptisyys muiden kykyjä kohtaan. Tai yksinkertaisesti vanhat opitut mallit siitä, että johtajan kuuluu olla se, joka tietää, määrää ja päättää. Ja joskus mukana on myös ripaus ylivertaisuusharhaa – uskoa siihen, että minä näen selkeämmin kuin muut.
Hetken aikaa tällainen vallankäyttö saattaa tuntua tehokkaalta. Mutta todelliset vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä. Kun ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla, he lakkaavat yrittämästä. Päätökset kapenevat, sitoutuminen heikkenee, luottamus murenee. Organisaatio menettää juuri ne ominaisuudet, joita se kaikkein eniten tarvitsisi tässä kaoottisessa maailmassa: ketteryyden, yhteistyön ja kyvyn uusiutua.
Jos katsotaan ympärille, nämä ilmiöt eivät rajoitu pelkästään yritysmaailmaan. Vallan keskittämisen houkutus näkyy muuallakin. Ja kysymys kuuluu: mitä se kertoo vallankäyttäjästä, ja millaisen jäljen se jättää niille, joiden puolesta päätöksiä tehdään?
Ehkä paradoksaalisinta tässä kaikessa on se, että juuri ne hetket, jolloin houkutus keskittää valtaa on suurin, ovat niitä hetkiä, jolloin vallan jakaminen olisi kaikkein tärkeintä.
Johtajan vaikutus organisaation ilmapiiriin ja toimintakykyyn ei ole koskaan neutraali. Jokainen päätös, viesti tai ele rakentaa tai purkaa luottamusta. Jokainen tilanne, jossa valta pidetään itsellä, kertoo rivien välissä, kehen luotetaan ja ketä uskotaan.
Ja juuri siksi valta ei ole vain väline saada asioita aikaan. Se on myös signaali. Signaali siitä, millainen johtaja olen. Millaisen organisaation haluan rakentaa. Millaisen tilan annan muille kasvaa ja käyttää omaa osaamistaan.
On helppo nähdä, miksi joku haluaa pitää kaikki langat käsissään. Varsinkin silloin, kun ympäristö on epäselvä ja paine kasvaa. Mutta ehkä todellinen vahvuus piileekin siinä, että uskaltaa irrottaa otteensa ja katsoa, mitä kaikkea syntyy, kun valtaa jaetaan.
Sillä loppujen lopuksi valta jättää aina jäljen. Kysymys on, minkälaisen? Ehkä juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä kysymään itseltään:
- Miten minä käytän valtaa?
- Millä hetkellä huomaan tiukentavani otettani ja miksi?
- Uskonko aidosti siihen, että parhaat ratkaisut syntyvät yhdessä, vai pidänkö langat mieluummin omissa käsissäni?
- Mitä minun vallankäyttöni viestii ihmisille ympärilläni – ja millaisen jäljen se jättää?
- Mitä tapa, jolla käytän valtaa, kertoo minusta johtajana?
